Khamin ihmiset ovat mustatukkaisia ja usein koukkunenäisiä. Iho on auringon paahtama muttei yhtä tumma kuin amarnalaisilla. Hiukset ovat mustat tai tummanruskeat. Miehet pukeutuvat ihokkaaseen ja vuohennahasta tehtyihin vaatteisiin ja naiset käyttävät kokopitkiä mekkoja, joissa on usein pussimaiset hihat. Kaupungeissa ylhäiset käyttävät usein raskaita pääkoristeita. Khamilaiset  suosivat vaatteissaan tummia sävyjä ja käyttävät runsaasti koruja.

Khamiitit ovat kotoisin Amarnan naapurimaasta Khamista. Heidän yhteiskuntansa on heimovaltainen mutta heillä on myös kaupunkeja. Elantonsa khamiitit ansaitsevat paimentolaisina, maanviljelyksellä, kaupankäynnillä sekä merenkululla. Rannikon ja sisämaan khamiittien kulttuurit eroavat suuresti toisistaan, vaikka kansat samaa kieltä puhuvatkin.

 Sisämaan khamiitit ovat melko köyhiä paimentolaisia, jotka pitävät lampaita ja vuohia kukkulaisilla niityillään. Sisämaassa kaupunkeja on vähemmän ja ne ovat pienempiä. Niukkaa elantoa täydennetään ryöstelyllä ja keräämällä tullia karavaaneilta, jotka kukevat Khamin läpi. Sisämaan khamiitit palvovat ennen muuta heimojumaliaan sekä Emmania. Myös Totisen Jumalan usko, monoteismi, on lähtöisin Khamissa eläneen profeetan julistuksesta.

 Rannikon khamiitit puolestaan elävät rikkaissa kauppakaupungeissa ja harjoittavat maanviljelystä ja merenkulkua. Rannikon khamiiteilla on useita siirtokuntia eri puolilla Unohduksen valtamerta, mutta he ovat viimeisen vuosisadan aikana menettäneet asemaansa deloneille. Khamin suuret rannikkokaupungit ovat kosmopoliittisia paikkoja, joissa tapainturmelus on yleistä. Heimojumalten ja monoteismin merkitys on rannikkokaupungeissa vähäisempi kuin sisämaassa. Sen sijaan meren jumalia palvotaan paljon, ja monet ulkomaiset jumalat, etenkin Banube, ovat suosittuja. Kaupungeissa myös magian harjoittaminen on huomattavasti yleisempää kuin sisämaassa.
Khamiittien perinteinen taikuus eroaa amarnalaisesta taikuudesta. He eivät käytä vanhaa kieltä vaan valmistavat taikajuomia, -jauheita ja -voiteita. Rannikkokaupungeissa tosin taidetaan myös amarnalaista magiaa.

Khamiittien valtakunta on löyhä liitto: kauppakaupungit kilpailevat ja paimentolaisheimot sotivat usein keskenään. Myös rannikon ja sisämaan erilaiset elämänmuodot ja paimentolaisten ennakkoluulot ovat usein yhteistoiminnan esteenä. Tästä huolimatta ankaratkin monoteistit pestautuvat usein palkkasotureiksi rannikon kaupparuhtinaiden palvelukseen.

Oma erikoisuutensa khamiittien hengenelämässä ovat erakot ja dervissit. Nämä monoteistit omistavat elämänsä Totisen jumalan tuntemiseen. Päämääräänsä he pyrkivät ankarien henkisten ja ruumiillisten harjoitusten kautta. Lähestyessään valaistumista nämä askeetikot saavat yli-inhimillisiltä vaikuttavia kykyjä. Tanssin avulla harjoittelevat dervissit ovat järjestäytyneet valaistuneiden opettajien ympärille syntyneiksi lahkoiksi ja kouluiksi, joilla usein on jokin eettinen päämäärä tai periaate, jota he pyrkivät toteuttamaan. Monilla lahkoilla on oma luostarinsa mutta lähes yhtä monet ovat vaeltelevia. Ei myöskään ole tavatonta, että dervissi jättää lahkonsa ja lähtee yksikeen vaeltelemaan. Jotkut dervissit harjoittavat aseetonta taistelua ja ovat pelättyjä vihollisia.

Sodassa khamiitit kantavat yleensä keihästä, tikaria, pientä kilpeä, kypärää ja nahkahaarniskaa. Jouset ovat myös melko suosittuja. Monilla on myös erikoinen käyrä miekka, kukri.  Ylimyksillä saattaa olla rautaisia aseita, ja he taistelevat sotavaunuista. Dervissit taistelevat aseettomina.