Valtaosa Amarnan kaupunkivaltioiden asukkaista on amarnalaisia ihmisiä. Amarnalaiset tummahipiäisiä ja yleensä melko kevytrakenteisia ihmisiä, joissa on sekä tummaihoisen että seemiläisen rodun piirteitä. Iso on tummaksi paahtunut ja hiukset mustat. Silmät ovat lähes aina ruskeat. Ihokarvoitusta on vähän. Miehet pukeutuvat lannevaatteisiin ja leveisiin vöihin. Jotkut varakkaammat käyttävät myös kirjottuja ihokkaita, joskus myös viittoja. Varakkaat naiset ja prostituoidut pukeutuvat ohueen pellavaan ja runsaisiin koruihin tai napatanssijoiden tapaan kaksiosaisiin asuihin. Köyhemmät naiset taas käyttävät yksinkertaista yhdestä kankaasta kiedottua mekkoa. Amarnalaiset ovat asuneet maassaan aikojen alusta. Heidän kulttuuriaan leimaa tulvamaatalous, yhteisöllisyys, maan, taivaan ja pimeyden jumalien palvonta, hierarkinen yhteiskunta, vahva papisto ja tehokas virkakoneisto.

Amarnalainen valtio on kaupunkivaltio, jota tyypillisesti hallitsee satraappi. Alun perin satraapit olivat jumalallisen aurinkokeisarin käskynhaltijoita mutta nyt keisaria ei enää ole ja satraapeista on tullut pikkudynastioiden päämiehiä, joilla periaatteessa on rajaton valta alueellaan. Satraappidynastian alapuolella on vaikutusvaltainen papisto ja laaja virkamiesten luokka. Ainoa tie virkamieheksi käy kirjurikoulun ja ikivanhojen periaatteiden mukaisten kokeiden kautta. Kirjurikoulut toimivat temppelien yhteydessä ja kaikki kirjurit ovat myös ensimmäisen asteen pappeja, eli akoluutteja. Itse satraapin jälkeen kaupunkivaltion mahtavimmat miehet ja naiset ovat korkeita virkamiehiä ja ylipappeja. Virkamiesten ja pappien asema ei ole periytyvä vaan ansioihin perustuva, joskin nepotismia ja korruptiota ilmenee. Virkamiesten ja pappien kanssa vallasta kilpailevat korkeat upseerit, jotka yleensä ovat sukua satraapille. Upseereilta ei edellytetä kirjurin koulutusta mutta monet heistä ovat jonkun sodan jumalan vihittyjä. Upseerien asema ei kuitenkaan yleensä ole niin vahva kuin pappien, joita tarvitaan suorittamaan huolehtimaan jumalten suosiosta, tai virkamiesten, joiden vastuulla kaupunkivaltion palatsikeskeinen talouselämä on.

Suuri enemmistö amarnalaisista ei kuitenkaan kuulu yläluokkaan vaan he viettävät elämänsä joko kaupungeissa kauppiaina ja ammatinharjoittajina tai maaseudun kylissä. Amarna on rikas ja organisoitunut alue ja sen talouselämä on monipuolista. Kaupunkilaiset ovat vapaita veroista, ja yllättävän monet heistä viettävät sangen vaurasta elämää. Vauraudesta huolimatta valtaosa kaupunkilaisista on kuitenkin melko köyhää ja yksinkertaista väkeä.

Maaseudun kylissä yksinkertainen elämä pyörii tulvan lannoittamien peltojen viljelyn ja pienimuotoisen karjankasvatuksen ympärillä. Jokaiseen kylään on valittu tai nimitetty vanhin, joka huolehtii siitä, että kyläläiset suorittavat heille kollektiivisesti määrätyt verot ja velvoitteet. Verot maksetaan viljana ja muina tuotteina ja ne ovat kiinteät ja kylän on ne aina maksettava, vaikka se edellyttäisi kylän asukkaiden myymistä orjuuteen.

Amarnalaisen yhteiskunnan alimman ryhmän muodostavat orjat. Orjia on pääasiassa kaupungeissa, missä he työskentelevät rikkaiden talouksissa palvelijoina, kokkeina, neuvonantajina ja muissa vastaavissa toimissa. Orjaksi voi päätyä sotavankeuden tai velkaantumisen seurauksena tai syntymällä orjanaisen lapseksi. Orjia myös myydään markkinoilla. Vain yläluokalla ja menestyvillä kaupunkilaisilla on varaa orjiin eikä heitä siksi ole kovin paljon.

Polyteistinen uskonto leimaa amarnalaisten arkipäiväistä elämää. Rukouksia ja uhreja suoritetaan päivittäin mitä moninaisimmille jumaluuksille, ja amarnalaisilla on vankka usko siihen, että jumalat säätelevät heidän kohtaloitaan. Menestys ja hyvä onni ovat jumalten suosion merkkejä, ja vastoinkäymiset ja onnettomuudet kertovat heidän vihastaan. Amarnalainen uskonto perustuu kolmeen pantheoniin. Auringonjumala Amarin ympärille keskittyvä taivaan jumalten kultti on hallitsijoiden ja yläluokan suosiossa, kun taas tavallinen rahvas palvoo aktiivisemmin maaäiti Eralan ympärille ryhmittynyttä maan pantheonia. Alamaailman herra, Amarin vihollinen Hokar johtaa pimeyden jumalten pantheonia, jota palvovat varkaat, mustat maagit ja muut sosiopaatit. Pimeyden jumalten kunnioittamista pidetään kuitenkin välttämättömänä myös paremmissa piireissä, jottei niitä suututettaisi. Taivaan ja pimeyden kultit ovat luonteeltaan patriarkaalisia, kun taas maan kultti on matriarkaalinen. Joillakin alueilla asetelma on päinvastainen kuin yleensä: hallitseva eliitti seuraa pimeyden jumalia ja taivaan jumalat on ajettu ahtaalle. Maan uskonto on rahvaan keskuudessa voimissaan kaikilla alueilla, mutta Katran teokraattisessa kaupunkivaltiossa myös eliitti kumartaa maan jumalatar Eralaa. Pantheonin pääjumalten lisäksi palvotaan lukuisia vähäisempiä ja/tai paikallisempia jumalia. Jokaisella kaupungilla on esimerkiksi oma jumalansa, samoin Amarnan suurilla joilla. Temppeleillä ja jumalankuvilla on iso rooli uskonnon harjoittamisessa. On esimerkiksi tyypillistä, että voitetun kaupungin jumala viedään vangiksi valloittajakaupunkiin.

Amarnalaiset harjoittavat magiaa, joka perustuu jumalajalta periytyvään vanhaan kieleen ja siihen liittyviin hieroglyfeihin. Tavallinenkin kansa turvautuu aina silloin tällöin ammattimaisen maagikon apuun ja monet kirjuritkin osaavat loitsun tai kaksi.

Satraappien sotaväki jakautuu yleensä kahteen ryhmään: hyvin koulutettuihin ja kurinalaisiin vaunujoukkoihin, joiden keskuudesta myös upseeristo valitaan, sekä kouluttamattomaan nostoväkeen, joka taistelee jalan. Joillain alueilla käytetään myös sotanorsuja. Ratsuväkeä ei tunneta. Kuuman ilmaston vuoksi amarnalaiset soturit eivät yleensä käytä haarniskaa. Tyypillinen varustus on keihäs, suuri kilpi, tikari tai sirppi ja lannevaate, vaunumiehillä usein lisäksi jousi ja kypärä. Hieman harvinaisempi ase on suuri taistelukirves. Upseeristo käyttää myös miekkoja ja joskus panssareita. Viimeisen sadan vuoden aikana Amarnaan on saapunut myös paljon delonialaisia palkkasotureita, jotka taistelevat raskaina jalkamiehinä. Tämä on horjuttanut perinteisen sotilaseliitin asemaa.