Kaikki olivat paikalla. Tuotantokauden viimeisessä sessiossa pelaajahahmot tekivät tilinsä selväksi Hamunin kanssa ja olivat mukana torjumassa satraappia vastaan suunnattua salahanketta.

Session aluksi hahmot olivat ghoulien luona. Hasir epäonnistui yrityksessään kääntää ghoulit sankariemme puolelle, joten ghoulikuningas päätti luovuttaa heidät Hamunille. Epäkuolleiden ja ghoulien muodostamassa hiljaisessa saattueessa hahmot pääsivät Issurin temppeliin katakombien syövereihin.

Temppelissä hahmot saivat todistaa, kuinka ghoulikuningas manasi epäkuolleeksi muinaisen hovimaagi Rakunvatin muumion ja pakotti hänet purkamaan prinsessa Mirennaa suojaavan loitsun. Tämän jälkeen Hamunin, paikalle tuodun kirjurien esimiehen ja ghoulien välillä oli sanaharkkaa elämänhedelmien aitoudesta, joka johti siihen, että ghoulikuningas tappoi Vestutin sydämen avulla kirjuri paran ja häipyi seurueineen. Ghoulikuningas myös ilmoitti Kemarin kantavan kuoleman merkkiä päällään. Hamun puolestaan päätti lopullisesti kääntää Kemarin puolelleen. Hänen pitäisi uhrata Jalal Issurin alttarilla saadakseen rottajumalan vihkimyksen.

Kemar oli suostuvinaan, mutta tilanne kehittyi nopeasti suoraviivaisempaan suuntaan, kun Jalal aloitti tappelun Hamunin rosvoja vastaan. Qu-voimiensa ansiosta Jalal saavutti heti menestystä. (Kukaan ei tainnut kiinnitää huomiota siihen, että qu-voima on sanaleikki: kewl powerz) Hamun ei halunnut vaarantaa satraapin pään menoksi punottua juonta, joten hän liukeni paikalta taikavoimiensa avulla. Taistelemaan jäivät Tekol ja neljä rosvoa. Heistä ei ollut vastusta sankareillemme. Tekol surmattiin, rosvot jäivät vangiksi ja toverukset saivat Vestutin sydämen haltuunsa.

Voitontunnossaan hahmot vapauttivat Bastutin ja kaatoivat Issurin patsaan. Rottajumalan häpäiseminen ei välttämättä ollut hyvä idea, sillä jalustan sisuksista syöksyi tiheä kärpäsparvi, jota sankarimmekin saivat maistaa. Epämiellyttävien hetkien jälkeen sankarit pääsivät pois katakombeista rosvovankiensa opastamina.

Kaupungissa oli väärän kuninkaan päivä, sillä Akran (Musta aurinko) oli noussut taivaalle. Ensimmäisenä hahmot suuntasivat maagi Sheneltanin liikkeeseen. Liikkeessä he solmivat sheneltanin kanssa sopimuksen Hamunin kuolemasta: Vestutin sydän Hamunin hengestä. Kemar sai taas kuulla olevansa kuoleman alainen.

Karnevaalimeiningin lomassa onnensoturimme pyrkivät satraapin puheille palatsiin. Siellä he saivat kuulla, että prinsessa Mirenna oli mennyt Jokilootuksen taloon kaupittelemaan itseään kurtisaanina, kuten Banuben neitsyiden kuului mustan auringon päivänä tehdä. Jokilootuksen taloon siis. Matkalla hahmot kohtasivat saarnaavan Temuelin. Talossa hahmot saivat kuulla yksityiskohdat Zenathoksen suunnitelmasta satraapin murhaajan harhauttamiseksi: delonialainen hetairia Zenaia oli pestattu Jokilootuksen taloon satraapin kaksoisolennoksi. Selvittäessään tilannetta satraapille, Arkhos sai elämänsä kyydin.

Hahmot viettivät tunteja talon kellarissa, koska pelkäsivät ghoulien hyökkäystä. Jalal kuitenkin poitsui suureen saliin, kun kuuli käärmeruukkujen tanssin musiikin. Äkisti hän huomasikin tanssivansa kilpaa Atekin kanssa. Jalal voitti. Seurasi lyhyt teologinen väittely, jossa Atek jäi alakynteen. Tämän jälkeen murhaajaksi epäilty Atek meni tapaamaan Zenaiaa. Kylmäverisesti hahmot, Arkhos mukaan lukien, hyväksyivät sen, että hetairia antaisi henkensa satraapin hengen säästämiseksi. Kun kukaan ei tehnyt elettäkään Zenaian säästämiseksi, Atek murhasi hänet ja pakeni, luullen, että oli surmannut oikean satraapin.

Jokilootuksen talon jälkeen oli päätännän aika. Kemar kohtais satraapin, joka kertoi hänelle Sanrun maasta tuotujen kohtalon noppien voimista ja siitä, että Kemarin pitäisi kuolla ja syntyä uudelleen, että hän saisi elää, kun aurinko nousee. Tohtori jouti itse valitsemaan, kuinka kävisi. Lopputulos oli, että Kemar otti uuden nimen ja jäi eloon. Arkhos kantoi hetairia Zenaian ruumiin enklaavin viinitupaan ja vakuutteli itselleen, että oli toiminut oikein. Hasir vaelsi Sheneltanin liikkeeseen ja sai nähdä, että maagi oli surmannut Hamunin. Maagia hän ei tavannut.

Loppu hyvin, kaikki hyvin! Satraappi ja Kemar sopivat siitä, että Kemar ottaisi Padin alamaailman hallintaansa Bastutin nimessä, ja Kemar peri huomattavan kiinteistöomaisuuden enoltaan Hamunilta. Omaisuuteen kuuluvat myös Tekolin taikaesineet ja loitsukirjasto, joista Hasir lienee kiinnostunut.

Täytyy sanoa, että olin itse aivan fiiliksissä pelikerran aikana ja sen jälkeen. Ajattelin, että pitkä tauko Amarnasta tekisi hyvää, mutta nyt seuraavan tuotantokauden ideat suorastaan surisevat korvissani. Ainakin nyt olo on sellainen, että Kahden auringon maan tarina ei suinkaan ole lopussa. Monta asiaa  olisin pelinjohtajana voinut tehdä paremminkin mutta paljoon olen myös tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa.