Pelattiin vakiomiehityksellä. Lisää pelaajia on kuitenkin luvassa, kun Rakentaja saa projektinsa sopivaan vaiheeseen.

Heti aluksi hahmot joutuivat keskelle delonikaartin ratsiaa. Zenathoksen miehet potkivat ovet sisään, tekivät takavarikkoja ja muutenkin hankaloittivat Hamunin elämää. Kaartilaiset etsivät myös päähenkilöitämme, mutta Punaisen lusikan omistajat Alum ja Mut peittivät heidän jälkiään. Koska vaikutti siltä, että kapteeni Zenathoksen vihan vuoksi kaverusten oli parempi häipyä hetkeksi maisemista, he saivat Hamunilta tehtäväksi mennä erästä laivaa vastaan alavirtaan. Hamun tahtoi sankariemme ryhtyvän laivalle saatueeksi ja huolehtivan siitä, että muuan kori varmasti löytäisi tiensä Padiin. Ennen lähtöä Kemar ja Jalal saivat nähdä, että Alumin ja Mutin poika oli päätynyt kaupittelemaan itseään Silkkihuoneiden kaduille. Keltakotilosta tokkurainen poika ei kuitenkaan tunnistanut toveruksiamme. Viljariitteihin matkannut noviisi Imun liittyi Jalalin ja Kemrain seurueeseen saadakseen saattajan. Poistuessaan kaupungista hahmot näkivät enteenomaisen näyn: rotat söivät kissanraatoa laitakaupungilla.

Itse matkasta tuli koettelemusten taival: Ensin hahmot ja etenkin Jalal saivat todistaa, millaista hedelmää Temuelin saarnatyö oli kantanut maaseudulla. Luopumisesta innostuneet maalaiset olivat jättäneet peltonsa viljelemättä ja kääntyneet kylänvanhimpiaan vastaan. He olivat myös varastaneet karjaa paimentolaisilta ja kykloopeilta ja näin saaneet heidät vihollisikseen. 

Matkamiehemme pääsivät todistamaan paimentolaisten kostoiskua erääseen kylään. He eivät kuitenkaan puuttuneet tilanteeseen edes silloin, kun kylän tyttöjä raahattiin julmien paimentolaisten orjuuteen. Sen verran hahmot kuitenkin tekivät, että kertoivat tapahtumista läheisen vaunulinnakkeen komentajalle, joka heti lähetti osaston rankaisemaan kylää kapinasta.

Seuraava koettelemus tpahtui määränpäässä, jossa hahmot pääsivät toteuttamaan pimeää puoltaan. Ensin he pakottivat ruoskilla kyläläiset kiskomaan Hamunin laivaa, joka oli juuttunut hiekkasärkälle. Yksi kyläläinen päätyi leikissä krokotiilin lounaaksi. Illalla kylässä Kemar kunnostautui hakemalla kylästä tyttöjä laivaoperaatioiden roistojen huviksi - häiriten siinä samalla viljajumalatarten pyhää juhla-ateriaa. Jalal seuraili Kemarin parituspuuhia sivusta.

Paljastui myös, että laivalla oli matkustaja, dervissi nimeltä Atekbula, lyhyemmin Atek. Jalal keskusteli illalla lyhyesti Atekin kanssa ja tämä paljastui amoraaliseksi dervissiksi. Atekin mukaan oli maailman tapa, että heikot väistävät vahvoja, kuten totuus valhetta. Hän myös totesi, että hänen dervissikykynsä todistavat Jumalan olevan hänen puolellaan amoraalisesta asenteesta huolimatta (ta ehkä sen ansiosta).

Paluumatka sujui ilman moraalisia koettelemuksia. Tosin paljastui, että lastina oli keltakotiloa, johon Alumin ja Mutin poika oli jäänyt koukkuun. Fyysisiä koettelemuksia sitä vastoi koettiin oikein kunnolla hirvittävässä liskomiesten väijytyksessä, jossa molemmat urhoimme lähes pääsoivät hengestään. Kemarilta silpoutui käsi (jonka Abenhor myöhemmin leikkasi kuntoon). Jalal puolestaan meinasi hukkua, kun matelijaveikkonen veti hänet pinnan alle. Lopulta sankarimme kuitenkin selvisivät.

Liskomiestaistelun jälkeen epäonnensoturimme pääsivät takaisin Padiin nuolemaan haavojaan.