Ajan alussa ihmisillä ei ollut lakia ja kaikki sotivat toisiaan vastaan Yrrorin hallitsemilla kylmillä vuorilla Chrymmian maassa. Delkhos oli ihmisistä mahtavin ja halusi kuninkaaksi. Niin hän kävi veljiään vastaan ja surmasi heidät suuressa taistelussa Saransos-vuorella. Kun taistelu oli ohi ja vain Delkhos seisoi elossa verisellä kentällä, taivaista kaikui  Yrrorin hirvittävä nauru. Delkhos pelästyi, mutta maaäiti Erala tuli hänen luokseen. He puhuivat.

"Miksi Yrror nauraa minulle? Minä olen miehistä oivallisin sillä taistelin kaikkia Chrymmian kuninkaita vastaan ja surmasin heidät. Sitten taistelin kaikkia veljiänikin vastaan ja surmasin heidätkin, joten enkö ole sankareista paras? Eikö Yrrorin kuuluisi pelätä minua, sillä seuraavaksi käyn hänen kimppuunsa, surmaan hänet ja otan hänen valtakuntansa omakseni?" ihmetteli Delkhos rehvakkaana Eralalle.

"Yrror nauraa sinulle, koska olet tehnyt hänen työtään. Yrror nauraa, koska näkee, että seisot yksin. Kukaan ei asetu vierellesi kilpimuuriin. Kukaan ei kanna ruumistasi kilven päällä, kun kaadut. Kukaan ei kosta nimesi puolesta, kun sinua ei ole. Kun voitit veljesi, hävisit Yrrorille, sillä myrksyn kuningasta et voi voittaa yksin", vastasi Erala rauhallisena. Silloin Delkhos tajusi hulluutensa. "Mitä minä voin tehdä?" hän kysyi. Tehtyä ei saanut tekemättömäksi, mutta Erala käski Delkhosin laatia tulisijan lain.

Ja niin Delkhos määräsi, että saman tulisijan ääreen syntyneitä sitoivat pyhät verisiteet. Verisiteen nojalla heidän tuli tarjota toisilleen apua, ja saman siteen nojalla he eivät saisi koskaan kääntyä toisiaan vastaan. Tulisijan laki määräsi myös, että vääryys yhtä tulisijan miestä kohtaan oli vääryys kaikkia kohtaan. Verisiteen laki määräsi pyhän koston sukulaismiehen puolesta. Laki määräsi saman turvan myös jokaiselle, joka ulkopuolelta kutsuttiin tulisijan ääreen. Näin Delkhos perusti myös kestiystävyyden.

Tyytyväisenä Delkhos näki, kuinka laki oli hyvä eikä muuta lakia tarvittu. Nyt ihmiset eivät enää sotineet veljiään vastaan vaan verisiteet ja koston pelko toivat rauhan. Vielä viimeiseksi Delkhos määräsi, että se, joka rikkoi tulisijan lain, olisi karkotettava sukunsa tulisijan äärestä. Hän itse oli rikkonut lakiaan, joten hän karkoitti itsensä. Niin Delkhos jätti Chrymmian kylmän maan ja vaelsi Delonian lempeille rannoille. Siellä häntä odotti äiti maa Erala, josta tuli hänen tulisijansa lämmittäjä.  Siellä hän perusti uuden valtakunnan ja jakoi sen yhdeksälletoista pojalleen, ja poikiensa hän käski olla sukujensa päämiehiä ja pitää pyhänä tulisijan lain.