Koko porukka oli läsnä, tuplaisukkia lukuun ottamatta.

Session aluksi Jalal palasi Padiin. Hän valitsi opastaa pahasti palaneen Temuelin kaupunkiin. Hän pääsi myös todistamaan, kuinka Kemarin rattopojat aluksi häiriköivät Särkyneen korvan kapakassa ja sitten saivat selkäänsä joukolta kuljeskelevia dervissejä.

Leijonan osan sessiosta vei taistelu Mustan kissan Setimiä ja häntä palvelevia nopitia vastaan. Loppujen lopuksi vihollinen voitettiin ja Setim lupasi, että Kemarin päälle langetettu kirous positetaan. Kemar myös sai haltuunsa Setimin bordellin ja sen arvokkaan toimiluvan.

Illalla Arkhosin onnistui parantaa osakkeitaan kapteeni Zenathoksen silmissä. Hetaira Zenaian välityksellä hän toimitti Zenathokselle kirjeen, jonka sankarimme löysivät, kun ottivat Appelisiini-Hatanin  huoneiston haltuunsa. Zenathos kiinnostui salahankkeesta ja värväsi Arkhosin urkkijakseen. Palkkioksi Zenatghos lupasi Akhosille pronssihaarniskan.

Hasir puolestaan hieroi oinaan maagin kanssa kauppoja aaveen komennusloitsusta. Sekä Hasirin loitsu että Arkhosin haarniska luvattiin seuraavaksi päiväksi.

Session lopuksi Jalal, Arkhos ja Hasir näkivät rottien liikehtivän suurina laumoina kohti Sokkelossa sijaitsevaa Bastutin aukiota.

Session lopuksi tuli puhe hahmojen motivaatioista. Tuon nyt avoimesti esille oman näkemykseni aiheesta: hahmojen motivaatiot ovat ennen muuta pelaajien vastuulla, kuten muutkin hahmojen persoonallisuuteen liittyvät asiat. En aio nähdä erityisempää vaivaa hahmojen motivoimiseksi. Hahmojen ei tarvitse motivoitua mihinkään minun luomaani "seikkailuun", vaikka sellaisia hahmojen tielle heittelenkin. Toisaalta silloin kannattaa sitten motivoitua johonkin muuhun ja tuoda peliin omaa sisältöä. Pyrin heittämään hahmojen tielle henkilöitä ja tapahtumia, joista voi rakennella omia juonia. Näihin kannattaa tarttua, tai sitten kannattaa aloittaa omia hankkeita, kuten esimerkiksi Arkohos viimeksi teki. Jos ei tartu minun syötteihini eikä myöskään keksi omia puuhia, peli menee helposti tylsäksi.

Motivaatioiden kommunikoiminen on tärkeää: minun on vaikea vetää peliä, jos en tiedä, mitä hahmot haluavat tehdä, miten he suhtautuvat sivuhahmoihin tai millaisia arvoja heillä on. Hahmon sisäistä maailmaa ei kannata pitää piilossa vaan siitä kannattaa kertoa avoimesti. Erityisen paljon pitäisin siitä, että pelaajat kertoisivat, mihin hahmot milloinkin pyrkivät. Esimerkiksi tässä sessiossa sattui ainakin kaksi kertaa niin, että pelaaja vei hahmonsa johonkin paikkaan (Hasir Hokarin temppeliin ja Jalal Korinpunojan talolle) mutta ilmi ei käynyt, mitä hahmo paikasta haki. Molemmat siirrot johtivat siihen, että mitään mielenkiintoista ei tapahtunut. Jos pelaajat olisivat kertoneet, miksi hahmot menivät, olisi minunkin ollut helpompi keittää sisältöä kasaan ja tilanteet olisivat kenties kehittyneet mielenkiintoisemmiksi.