Peli vakiomiehityksellä.

Sessio aloitettiin edellisen session lopputunnelmista. Jamal ja Kemar jatkoivat profeetta Temuelin paimentamista, kun tämä puolestaan jatkoi saarnaamista Sokkelossa ja Padin torilla. Myös kaupungin jumala Padin vuotuinen juhlapäivä lähestyi. Temuelin suojelutehtävään sankarimme suhtautuivat kaksijakoisesti: Jamal kuunteli kiinnostuneena Totisen Jumalan koskettaman miehen puheita, kun taas Kemar tylsistyi kuoliaaksi kuunnellessaan julistusta, jonka mukaan ei ole muuta totuuta kuin luopua kaikesta. Sokkelon köyhien keskuudesta Temuel sai monia seuraajia ja myös torilla hän voitti puolelleen maalaiskylien yksinkertaisia miehiä. Jamalin ja Kemarin maineen vuoksi Temuel sai kuitenkin jatkaa työtään verraten rauhassa.

Miekkostemme tasaisen arjen katkaisi jälleen Hamun, joka määräsi Kemarin ja Jamalin varastamaan Bastutin temppelin avaimen kopioimista varten. Bastutia seuraava Kemar tunsi aiheellista pelkoa tehtävää kohtaan, mutta kaksikko päätti siitä huolimatta tarttua siihen. (Olisiko heillä ollut vaihtoehtoa?) Nopeasti punottiin juoni: Kemar vastaisi hämäyksestä, ja Jalal suorittaisi varkauden.

Asiat mutkistuivat, kun Bastutin temppelissä kävi ilmi, että vanhan kissajumalan papittaren lisäksi paikalla oli myös nuori ja viehkeä Banuben papitar ja tämän vanhempi seuralainen, joka oli vihitty maan mysteereihin. Suunnitelmaa kuitenkin jatkettiin. Seurasi kaoottinen tilanne, jossa vanha Bastutin papitar säikähti pyhäinhäväistyksen vaaraa ja sotki kuujumalattaren papittaren riitin kahteen kertaan. Samalla Jalalin onnistui viedä temppelin avain piilopaikasta, jossa vanha Bastutin papitar sitä säilytti. Kemar puolestaan joutui osallistumaan pyhitysriittiin majesteetillisen kissajumalan edessä. Samalla hän tuli katsoneeksi mystiseen käsipeiliin, jota nuori Banuben papitar piti mukanaan. Peilistä hän näki itsensä sellaisena kuin on. Omatunto ja jumalten pelko alkoivat kalvaa yleensä niin huoletonta Kemaria.

Tällä välin Kemar vei varastamansa avaimen Hymyilevään krokotiiliin Hamunille. Hamunin apuri Tekol otti avaimesta vahajäljennöksen, minkä jälkeen Jamal määrättiin palauttamaan avain. Tämä ei kuitenkaan ollut niin helppoa kuin olisi kuvitellut, ja Jalal-parka joutii kiinnijäämisen pelossa kääntymään tyhiin toimin pois. Avain saatiin palautettua vasta sitten, kun Kemar oli suorittanut temppelissä rituaalin loppuun. Hän yksinkertaisesti vei sen vanhalle papittarelle ja väitti, että tuntematon mies oli antanut sen. Ilmeisesti vanha papitar nieli selityksen. Samaa ei välttämättä voinut sanoa nuoresta Banuben papittaresta, joka loi Kemariin merkitsevän silmäyksen, ennen kuin poistui seuralaisineen. Sankarimme kävivät vielä välittämässä maan temppeliin sanan siitä, mitä oli tapahtunut.

Seuraavana päivänä oli kaupungin jumala Padin suuri juhla, jossa Padin mahtavaa patsasta kannettiin suuressa kulkueessa ympäri kaupunkia. Ilmassa oli suuren juhlan tuntua. Kemar ja Jamal jatkoivat Temuelin valvomista. Profeetta näytti keskittyvän opettamiseen eikä suuremmin välittänyt juhlapyhästä, ennen kuin kulkue saapui Sokkeloon. Hieman yllättäen Temuel lähti opetuslapsineen seuraamaan kulkuetta juhla-aukiolle, jossa Padin patsas oli määrä pestä Areten lähteessä.

Vääristä jumalista varoittava Temuel alkoi vaikuttaa erityisen kuumeiseslta, kun kulkue pääsi perille ja väkijoukot lankesivat maahan paikalle saapuneen satraappi Mirennan (hallitsijanimi Miretut) edessä. Toverustemme hämmästys oli suuri, kun he tunnistivat satraapin samaksi viehkeäksi nuoreksi kuun papittareksi, jonka he olivat kohdanneet Bastutin temppelissa.

Heillä ei kuitenkaan ollut liiemmin aikaa asiaa ihmetellä, sillä tilanne kärjistyi hyvin nopeasti, kun Temuel alkoi villitä kansaa ja lähti pyrkimään kohti patsasta, jonka käteen satraappi kaikeksi onneksi oli ehtinyt tarttua. (Epäonnistuminen olisi tiennyt kaupungille onnettomuutta.) Seurasi yleinen mellakka, joka äityi verenvuodatukseksi, kun delonikaarti ryhtyi palauttamaan järjestystä miekoin.

Kaaoksen keskellä Temuel nousi ihmisten olkapäille ja lähti hurmoksessa saarnaten pyrkimään kohti pyhää lähdettä, jossa Padin patsas ja itse satraappi yhä seisoivat. Jalal pelkäsi Temuelin joutuvan vaikeuksiin ja lähti tämän perään. Kemar päätti sulautua massaan. Jamal sai Temuelin kiinni aivan väkijoukon reunalla, missä sai väistellä delonien keihäiden pronssikärkiä. Temuel ei kuitenkaan kuunnellut häntä, ja delonikapteeni Zenathoksen ovelan manööverin vuoksi molemmat päätyivät nopeasti vangeiksi.

Temuel ja Jalal vietiin linnakkeeseen, jossa heidät kaartinoikeudessa tuomittiin kuolemaan rauhan häiritsemisestä ja luopujalahkon jäsenyydestä. Kuulusteluissa Jalal ei paljastanut mitään raskauttavaa lahkon todellisista jäsenistä. Temuel ei edes yrittänyt puolustautua. Tuomion lukemisen jälkeen kaartinkirjuri tarjosi Jalalille mahdollisuutta lunastaa keitaalta saamallaan punoksella vastapalvelus. Jalal päätti vedota satraappiin, jotta tuomio kumottaisiin.

Sillä välin Kemar oli onnistunut seuraamaan sekasortoisen kaupungin läpi Jalalia ja tämän vangitsijoita linnakkeelle. Nähtyään, mistä oli kyse hän riensi Kalju-Hamunin luo ilmeisesti apua hakeakseen. Kylmästi Hamun totesi, ettei Jalalia voinut auttaa. Sen sijaan hän kehotti Kemaria osallistumaan vallalle riistäytyneeseen ryöstelyyn ja muutenkin nauttimaan olostaan. Epätoivoinen Kemar palasi kotiin, jossa hän kohtasi Abenhorin.

Abenhor oli kirjurikoululla kuullut huhun, jonka mukaan Jalal oli vedonnut satraappiin ja hänet oli viety palatsiin tuomittavaksi. Abenhor oli innoissaan, sillä hän näki mahdollisuuden toimia Jalalin asianajajana satraapin edessä. Kaksikko päätti suunnata kaupungin halki palatsille. Kaupungilla delonikaarti palautti mallakoivaa ja ryöstelevää köyhälistöä kuriin miekoin ja keihäänvarsin. Kemarin vastapalveluspunoksen avulla kaksikon onnistui päästä sisälle palatsiin, jonka viihtyisästä odotussalista he tapasivat vaitonaisen Jalalin ja Temuelin.

Abenhor ja Kemar yrittivät valmentaa Jalalia oikeudenkäyntiin: parasta olisi kiistää kuuluminen luopujiin ja vyöryttää kaikki Temuelin syyksi. Jalal kuitenkin ilmoitti, että tämä ei kävisi päinsä. Hän kieltäytyisi ehdottomasti kieltämästä uskoaan eikä hän myöskään tekisi Temuelista syntipukkia. Huolestuneissa tunnelmissa toverukset jotuivat satraapin eteen.

Valtaistuinsalissa delonikaartin komentaja, kapteeni Zenathos, aloitti julistamalla koko oikeudenistunnon hulluudeksi: hänen mielestään prinsessa Mirennan olisi ilman muuta pitänyt hylätä Jalalin vetoomus ja teloituttaa hänet sekä Temuel. Satraappi ei kuitenkaan välittänyt Padin Leijonana tunnetun Zenathoksen mesoamisesta, vaan otti tilanteen haltuunsa. Heti hän osoitti tunnistaneensa Kemarin ja Jalalin ja laittoi myös Jalalin katsomaan mystiseen peiliinsä, josta nyt dervissimme sai nähdä itsensä.

Seuraavaksi Mirenna piti lyhyen puheen, jossa hän arvioi kriittisesti lakia, joka tuomitsi luopujat kuolemaan. Satraappi ihmetteli, mitä hallitsijoita liikuttaa se, mihin ihminen sydämessään uskoo, mutta samaan hengenvetoon hän myös totesi, että lain tarkoitus on suojella hallitsijoita. Sitten hän esitti veikkosillemme kysymyksen: onko Temuel hänelle vaaraksi, ja pitäisikö hänet teloituttaa, kuten vanha laki vaati? Näin hän asetti tuomion taakan sankariemme harteille.

Kemar vastasi empimättä, että Temuel oli vaaraksi, mutta jätti tuomion langettamisen satraapin harkintaan. Seuraavaksi Mirenna kääntyi Jalalin puoleen ja pyysi tätä tekemään ratkaisun, johon Kemari ei ollut kyennyt. Jalal-parka! Latautuneessa tilanteessa hän sanoi Temuelin opin ehkä olevan vaaraksi satraapillekin, mutta samalla hän totesi, ettei Temuelia silti ollut tarpeen surmata vaan että hänet voisi yhtä hyvin karkottaa kaupungista. Prinsessa Mirenna tyytyi tähän ratkaisuun ja syytetyt vapautettiin.

Sessio loppui siihen, kun ystävyksemme astelivat palatsista kotiinsa hieman hölmistyneinä. Matkala he vielä kohtasivat kapteeni Zenathoksen, joka muistutti heille, että hän ei unohtaisi ja että sankarimme vielä saisivat maksaa. Muuten rauha näytti taas laskeutuneen Padin ylle: mellakat oli tukahdutettu ja luopumista julistanut profeetta karkotettu (pieksännän jälkeen). Kemarin ja Jalalin mielissä kuitenkin kiersi se, mitä he olivat Mirennan peilistä nähneet, ja se, mitä Hamun aikoi Bastutin temppelin avaimella...