Ensimmäistä kertaa kaikki olivat paikalla. Ilveksen maan mies teki itselleen puolituisen nimeltä Rolf Känsänyrkki ja sitten päästiin pelaamaan. Sessio alkoi huolestuttavilla uutisilla: Rolf toi Glendiin uutisen, että musta lohikäärme oli hävittänyt hänen kotikylänsä ja lentänyt sitten kohti Kääpiökaivantoa. Sankarimme adoptoivat kodittoman Rolfin nopeasti seurueeseensa ja painuivat Bertrand Näkijän luokse, koska arvelivat, että tämä osaisi neuvoa lohikäärmeasioissa.

Bertrand olikin tutkinut Krynnin lohikäärmekirjaa. Hän valisti onnensotureitamme, että lohikäärmejalokivellä voi käyttäjä hallita vain samanluontoista lohikäärmettä kuin käyttäjä itse on, esim. julma ihminen voi sopivalla jalokivellä hallita julmaa mustaa lohikäärmettä. Sitten Bertrand tarinoi laajasti prinssi Adelmundin lohikäärmevarustuksesta (kilpi, haarniska, miekka ja jousi) ja arveli, että legendaariset aseet olivat yhäti Arandarin kaupungin raunioissa, joihin Adelmund aikoinaan aarnikotkaritareineen kaatui. Sinne siis.

Matkalla Lothorin onnistui provosoida joukko ghouleja ryhmän kimppuun mutta siitäkin selvittiin ehjin nahoin. Viikon ratsastuksen jälkeen Arandarin vesiputousportti oli toverusten edessä.  Sankarit joutuivat heti lujille, kun arkebuusein aseistautuneet maahiset tulittivat heitä. Lyhyt taistelu maahisia ja niiden koirankuonolaisvahtia vastaan voitettiin mutta Alariel ja Hilmagaard olivat sen jäljiltä henkihieverissä. Keltahomeen hyökkäyksen ja koirankuonolaisten etsintäpartion saapumisen jälkeen sankarimme pakenivat vesiratasta pitkin kaupungin toiselle puolen ja leiriytyivät sinne.

Seuraava päivä kului epäkuolleita vastaan taistellessa (17 luurankoa ja 8 zombia lähetettiin helvettiin). Lopulta virtauksen pyhäkkö kuitenkin vapautettiin hirviöistä.  Varovaiset toverukset päättivät taas leiriytyä yöksi. Aloilleen asetuttuaan he näkivät, kuinka musta temppeliritari ja joukko inhoja koirankuonolaisia heitti onnettoman maahisen kaivoon ja sitten poistui paikalta. Sankarit tietysti pelastivat Doriksi ilmoittautuneen maahisen ja saivat tältä tietää, että temppeliritari Boleslav ja tämän kätyrit olivat pakottaneet maahiset palvelemaan itseään.

Lyhyen neuvonpidon jälkeen ystävämme päättivät kääntää maahiset Boleslavia vastaan. Tämä taas edellytti maahisten naisten ja lasten vapauttamista koirankuonolaisten vallasta. Seurasi pitkä sotaneuvottelu, jonka jälkeen salamannopeassa salaoperaatiossa vihollinen lyötiin ilman omia tappioita. Maahisten naisväki ja pari vartiossa ollutta miesmaahista pakenivat Arandarin laaksosta ja vain rohkea Dori arkebuuseineen jäi sankariemme tueksi.

Maahisten vapauttamisen jälkeen jaettiin kokemus.