Tyypillinen amarnalainen herää hyvissä ajoin ennen auringon nousua. Aamun viileydessä on mukava nauttia aamiainen ja aloittaa päivän askareet. Aamiaiseksi on hirssipuuroa ja kuumien kivien päällä paistettua leipää, juomaksi raikasta vettä tai olutta. Aamiaisen jälkeen amarnalainen suuntaa uhramaan jumalilleen.

Yleensä uhri suoritetaan lähistöllä sijaitsevassa pienoispyhäkössä, joka on omistettu paikalliselle pikkujumalalle. Jos lähistöllä on oikea temppeli, amarnalainen uhraa usein myös siellä. Aamu-uhrit ovat pieniä: pala leipää, suitsuketta, jokisilakka Bastutille. Padilaisille on erityisen tärkeää käydä uhraamassa Padin temppelissä keskusaukiolla ja pestä kasvonsa Arieten lähteessä. Tämä tehdään ainakin kerran viikossa. Jos kyseessä on tärkeä päivä padilainen yleensä ostaa amuletin Padin papeilta.

Uskonnollisten velvollisuuksien jälkeen amarnalainen käy työhön. Maaseudulla tämä tarkoittaa pelloilla raatamista. Kaupungeissa ammatinharjoittajat avaavat liikkeensä ja työmiehet maleksivat torien laidoille odottamaan työtarjouksia. Padissa päivätyöläiset odottavat työtarjouksia kauppatorilla Epyrin patsaan tuntumassa. Joskus työmiehet ovat jo aamulla juovuksissa, jolloin saattaa esiintyä tappeluita ja muita järjestyshäiriöitä.

Häiriköt saadaan yleensä kuitenkin nopeasti rauhoittumaan. Siitä huolehtii kaarti. Taivaan täydellistä järjestystä kumartavat amarnalaiset arvostavat järjestystä, joten kaupungin kaartit ovat yleensä otteissaan tiukkoja ja pelättyjä. Padin järjestyksestä huolehtii kapteeni Zenathos, jonka delonit toimittavat rauhanhäiritsijät pikaisesti linnakkeen kaartinoikeuteen, jossa voidaan tuomita jopa kuolemaan. Yleensä rikollinen kuitenkin selviää ruoskinnalla. Ruoskinnankin voi välttää, jos antaa sopivia lahjoja kaartilaisille ja linnakkeen kirjurille, joka on hyvin tärkeä ja vaikutusvaltainen mies ainakin köyhälistön kannalta.

Amarnalainen työpäivä on jakautunut kahteen osaan: aamuun ja iltaan. Keskipäivän polttavassa helteessä ei kukaan pysty työskentelemään. Yleensä työmiehet suuntaavat keskipäiväksi kotiinsa tai johonkin katukapakkaan syömään ja nukkumaan. Ammatinharjoittajat sulkevat liikkeensä ja tori hiljenee. Lounaaksi on yleensä samaa kuin aamiaiseksi. Lisäksi voi olla kalaa, rikkaamilla myös lihaa ja maitotuotteita. Muutaman tunnin hiljaisuuden jälkeen kaupunki taas herää ja työmiehet palaavat töihinsä. Työtä jatketaan vielä muutama tunti auringon laskettuakin. Työpäivän lopuksi työmies saa palkkansa. Yleensä palkka on viljaa ja olutta. Padin viikottaisena pyhänä päivänä maksetaan lisäksi kuparilla ja tinalla. Maaseudun työpäivä on samantapainen, mutta lopuksi ei makseta palkkaa.

Enemmistö naisista ei käy ulkopuolella töissä vaan huolehtii lapsista ja kodista. Päivä kuluu nopeasti vedehaussa, polttopuita ja lantaa hankkiessa, ruoanlaitossa, lapsia sättiessä ja juorutessa naapurin akkojen kanssa. Maalla naiset huolehtivat karjasta, kun miehet tekevät peltotyöt.

Pimeän laskeuduttua amarnalaisella on aikaa perheelle ja rentoutumiselle. Ilta-aterian (taas samaa) nauttimisen jälkeen kaupunkilainen hoitaa kotiaskareitaan tai suuntaa lähikapakkaan oluelle. Naiset vierailevat toistensa luona ja lapset leikkivät kaduille. Maalla kapakan korvaa kylän keskellä sijaitseva tulipaikka, jonne koko kylän väki kokoontuu.

Kotona naisen sana painaa yleensä enemmän kuin miehen, sillä valtaosa kansasta elää Maan järjestyksen mukaan. Miehet kunnioittavat vaimojaan ja joutuvat kysymään heiltä luvan monenlaisiin asioihin. Naiset myös pitävät perheen rahat hallussaan ja antavat niistä tarpeen mukaan miehelle. Asetelmaa kuitenkin tasapainottaa se, että hallitsevan luokan järjestys on patriarkaalinen. Tämä tarkoittaa sitä, että viranomaisiin liittyvät asiat ovat miehen vastuulla. Lain edessä mies siis on perheenpää, vaikka tosiasiassa vaimo hallitsee.

Sosiaalisen elämän erityispiirre on se, että amarnalaiset pyrkivät ratkomaan yhteisön jäsenten riidat yhteisöllisesti. Kulmakapakat ja tulipaikat muuttuvat luontevasti epävirallisiksi kansantuomioistuimiksi, jos kitkaa ilmenee. Läsnäolevat aikuiset toimivat lautamiehinä, ja riidan osapuolet yleensä kunnioittavat päätöstä. Näillä tuomioistuimilla ei ole mitään juridista valtaa eivätkä ne voi rankaista ketään. Köyhät yleensä kuitenkin tahtovat välttää asioimisen ahneiden kirjurien ja sotilaiden kanssa, joten systeemi toimii.

Illan lepohetken jälkeen amarnalainen vetäytyy yöpuulle. Koko perhe nukkuu samassa huoneessa, jonka keskellä on tulikuoppa. Jokaisella on oma papyruksesta valmistettu ruokomattonsa. Muita huonekaluja ja omaisuutta on vain vähän: pari saviruukkua ja puinen jakkara perheenpäälle, eli äidille. Jakkaran on arvokkain asia, jonka tavallinen amarnalainen perhe omistaa. Varakkaamilla on enemmän huoneita ja tavaroita. Lisäksi perheenpää voi ollakin isä, jos perhe harjoittaa taivaan kulttia.