Tyypillinen amarnalainen herää hyvissä ajoin ennen auringon nousua.
Aamun viileydessä on mukava nauttia aamiainen ja aloittaa päivän
askareet. Aamiaiseksi on hirssipuuroa ja kuumien kivien päällä
paistettua leipää, juomaksi raikasta vettä tai olutta. Aamiaisen
jälkeen amarnalainen suuntaa uhramaan jumalilleen.
Yleensä
uhri suoritetaan lähistöllä sijaitsevassa pienoispyhäkössä, joka on
omistettu paikalliselle pikkujumalalle. Jos lähistöllä on oikea
temppeli, amarnalainen uhraa usein myös siellä. Aamu-uhrit ovat pieniä:
pala leipää, suitsuketta, jokisilakka Bastutille. Padilaisille on
erityisen tärkeää käydä uhraamassa Padin temppelissä keskusaukiolla ja
pestä kasvonsa Arieten lähteessä. Tämä tehdään ainakin kerran viikossa.
Jos kyseessä on tärkeä päivä padilainen yleensä ostaa amuletin Padin
papeilta.
Uskonnollisten velvollisuuksien jälkeen amarnalainen
käy työhön. Maaseudulla tämä tarkoittaa pelloilla raatamista.
Kaupungeissa ammatinharjoittajat avaavat liikkeensä ja työmiehet
maleksivat torien laidoille odottamaan työtarjouksia. Padissa
päivätyöläiset odottavat työtarjouksia kauppatorilla Epyrin patsaan
tuntumassa. Joskus työmiehet ovat jo aamulla juovuksissa, jolloin
saattaa esiintyä tappeluita ja muita järjestyshäiriöitä.
Häiriköt
saadaan yleensä kuitenkin nopeasti rauhoittumaan. Siitä huolehtii
kaarti. Taivaan täydellistä järjestystä kumartavat amarnalaiset
arvostavat järjestystä, joten kaupungin kaartit ovat yleensä otteissaan
tiukkoja ja pelättyjä. Padin järjestyksestä huolehtii kapteeni
Zenathos, jonka delonit toimittavat rauhanhäiritsijät pikaisesti
linnakkeen kaartinoikeuteen, jossa voidaan tuomita jopa kuolemaan.
Yleensä rikollinen kuitenkin selviää ruoskinnalla. Ruoskinnankin voi
välttää, jos antaa sopivia lahjoja kaartilaisille ja linnakkeen
kirjurille, joka on hyvin tärkeä ja vaikutusvaltainen mies ainakin
köyhälistön kannalta.
Amarnalainen työpäivä on jakautunut
kahteen osaan: aamuun ja iltaan. Keskipäivän polttavassa helteessä ei
kukaan pysty työskentelemään. Yleensä työmiehet suuntaavat
keskipäiväksi kotiinsa tai johonkin katukapakkaan syömään ja nukkumaan.
Ammatinharjoittajat sulkevat liikkeensä ja tori hiljenee. Lounaaksi on
yleensä samaa kuin aamiaiseksi. Lisäksi voi olla kalaa, rikkaamilla
myös lihaa ja maitotuotteita. Muutaman tunnin hiljaisuuden jälkeen
kaupunki taas herää ja työmiehet palaavat töihinsä. Työtä jatketaan
vielä muutama tunti auringon laskettuakin. Työpäivän lopuksi työmies
saa palkkansa. Yleensä palkka on viljaa ja olutta. Padin viikottaisena
pyhänä päivänä maksetaan lisäksi kuparilla ja tinalla. Maaseudun
työpäivä on samantapainen, mutta lopuksi ei makseta palkkaa.
Enemmistö
naisista ei käy ulkopuolella töissä vaan huolehtii lapsista ja kodista.
Päivä kuluu nopeasti vedehaussa, polttopuita ja lantaa hankkiessa,
ruoanlaitossa, lapsia sättiessä ja juorutessa naapurin akkojen kanssa.
Maalla naiset huolehtivat karjasta, kun miehet tekevät peltotyöt.
Pimeän
laskeuduttua amarnalaisella on aikaa perheelle ja rentoutumiselle.
Ilta-aterian (taas samaa) nauttimisen jälkeen kaupunkilainen hoitaa
kotiaskareitaan tai suuntaa lähikapakkaan oluelle. Naiset vierailevat
toistensa luona ja lapset leikkivät kaduille. Maalla kapakan korvaa
kylän keskellä sijaitseva tulipaikka, jonne koko kylän väki kokoontuu.
Kotona
naisen sana painaa yleensä enemmän kuin miehen, sillä valtaosa kansasta
elää Maan järjestyksen mukaan. Miehet kunnioittavat vaimojaan ja
joutuvat kysymään heiltä luvan monenlaisiin asioihin. Naiset myös
pitävät perheen rahat hallussaan ja antavat niistä tarpeen mukaan
miehelle. Asetelmaa kuitenkin tasapainottaa se, että hallitsevan luokan
järjestys on patriarkaalinen. Tämä tarkoittaa sitä, että viranomaisiin
liittyvät asiat ovat miehen vastuulla. Lain edessä mies siis on
perheenpää, vaikka tosiasiassa vaimo hallitsee.
Sosiaalisen
elämän erityispiirre on se, että amarnalaiset pyrkivät ratkomaan
yhteisön jäsenten riidat yhteisöllisesti. Kulmakapakat ja tulipaikat
muuttuvat luontevasti epävirallisiksi kansantuomioistuimiksi, jos
kitkaa ilmenee. Läsnäolevat aikuiset toimivat lautamiehinä, ja riidan
osapuolet yleensä kunnioittavat päätöstä. Näillä tuomioistuimilla ei
ole mitään juridista valtaa eivätkä ne voi rankaista ketään. Köyhät
yleensä kuitenkin tahtovat välttää asioimisen ahneiden kirjurien ja
sotilaiden kanssa, joten systeemi toimii.
Illan lepohetken
jälkeen amarnalainen vetäytyy yöpuulle. Koko perhe nukkuu samassa
huoneessa, jonka keskellä on tulikuoppa. Jokaisella on oma papyruksesta
valmistettu ruokomattonsa. Muita huonekaluja ja omaisuutta on vain
vähän: pari saviruukkua ja puinen jakkara perheenpäälle, eli äidille.
Jakkaran on arvokkain asia, jonka tavallinen amarnalainen perhe
omistaa. Varakkaamilla on enemmän huoneita ja tavaroita. Lisäksi
perheenpää voi ollakin isä, jos perhe harjoittaa taivaan kulttia.
maanantai, 18. helmikuu 2013