Taas pelattiin. Paikalla oli sama miehitys kuin edelliselläkin kerralla: minä, tohtori ja tähtimies.

Sessio alkoi Kemarin, Jamalin ja papitar Esiksen paluulla Padiin. Sankarimme pääsivät heti maan temppeliin lunastamaan palkkiotaan. (Esis tarjosi ensin pikkuleipiä mutta Kemar vaati hopeaa, kuten oli sovittu.) Temppelissä he saivat myös noviisi Imunilta kuulla, että Hamunin roikaleet olivat käyneet kyselemässä heitä. Pahat aavistukset hiipivät Kemarin ja Jamalin mieliin.

Aavistukset kävivät toteen, kun toverukset löysivät itsensä julmistuneen Hamunin edestä. Hamun syytti poikia ryöstön pilaamisesta ja miestensä pahoinpitelystä. Samalla kävi ilmi, että Hamun oli kaapannut Kemrain ja Jalalin huonetoverin tanssijatar Sherelin. Häikäilemätön Hamun ryösti sankareiltamme ison osan heidän palkkiostaan ja alkoi kiristää heitä: Sherel vapautettaisiin vain, jos Jamal ja Kemar varastaisivat maan temppelistä jotakin, mitä Hamun tahtoi.

Palatessaan kovistelun jälkeen kotiin Jamal ja Kemar saivat huomata, että Hamunin roistot olivat käyneet pahoinpitelemässä kelpo Abenhoria ja turmelleet hänen työvälineensä. Hamun myös oli määrännyt muuannen ammattiramman varjostamaan päähenkilöitämme. Haluttomina pettämään maan temppelin ystävällisiä papittaria Jamal ja Kemar alkoivat pohtia keinoa selvitä pulastaan. Lopulta Kemar sai taivutettua Jamalin kannalleen: Hamun pitäisi tappaa, että vaikeudet loppuisivat. Abenhorilla oli keltakotilon jauhetta, jota hän oli käyttänyt hoitaakseen yliannostuksen saanutta Amalin ja Mutin popikaa. Tämän jauheen toveruksemme varastivat käyttääkseen sitä Hamunia vastaan.

Seurasi jännittävä hiippailukohtaus, jonka aikana Hamunia palveleva suuri rotta vakoili toveruksia. Jamalin ja Kemarin onnistui kuitenkin kattoluukusta salakuunnella Hamunin ja tuntemattomaksi jääneen henkilön salaista keskustelua ja näin saada vihiä salaliitosta, joka ilmeisesti oli vireillä satraappi Mirennaa vastaab. Valitettavasti Hamunin rotta paljasto epäonnensoturimme ja he joutuivat pakenemaan henkensä edestä. Hamunin roistokätyreiden lisäksi Kemarin ja Jamalin perässä olivat itse Hamun, joka ilmeisesti muuttui näkymättömäksi ja maagikko Tekol, joka manasi ruttohengen kaksikkomme kimppuun.

Jännittävien vaiheiden jälkeen ystäviemme onnistui kuitenkin paeta maan temppelin suojiin. Siellä Ergaran amazonien päällikkö onnistiu karkottamaan ruttohengen takaisin manalaan. Kaikeksi onneksi Hamun ja hänen palvelijansa olivat eksyneet Jamalin ja Kemarin jäljiltä eivätkä siis tienneet, minne he olivat menneet. Temppelissä Kemar ja Jalal paljastivat Hamunin varkaussuunnitelman ja satraappia vastaan suunnatun salahankkeen papittarille ja pyysivät, että näm auttaisivat heidät pakoon kaupungista. Ylipapitar kuitenkin oli eri mieltä: hän tahtoi huijata Hamunia ja päästä paremmin selville hänen suunnitelmistaan. Se puolestaan vaatisi Jamalin ja Kemarin apua ja läsnäoloa kaupungissa. Pitkin hampain sankariemme oli suostuttava.

Seuraavaksi onnettomat ystävämme joutuivat taas (palautettuaan Abenhorille jauheet!) lähestymään julmistunutta Hamunia. Vaikka Hamun aluksi meinasi katkaista heidän kaulansa, onnistui Kemarin ja Jamalin kuitenkin vakuuttaa Hamun siitä, että he halusivat palvella häntä. Havaittuaan, että pojat olivat valmiita tekemään, mitä käsketään, Hamun antoi heille tehtäväksi pyhien taatelien varastamisen temppelin puutarhan jumalallisesta palmusta. Kemar ja Jalal kävivät puhumassa asiasta papittarille ja juoni laadittiin: Kemar ja Jalal mukamas tekisivät varkauden mutta papittaret antaisivat pyhien taatelien sijaan heille tavallisia joskin siunattuja taateileita. Juoni onnistui eikä Hamun ilmeisesti osannut epäillä mitään.

Saavutettuaan jonkinasteisen luottamuksen Hamunin silmissä sankarimme pääsivät hänen palvelukseensa. Heidän ensimmäinen työnsä oli auttaa kaupunkiin muuan Temuel-niminen khamiitti ja suojella häntä ongelmilta. Nopeasti paljastui, että Temuel oli vähintäänkin puoplihullu luopujaprofeetta, jonk julistustyö alkoi heti aiheuttaa epäjärjestystä torilla ja Sokkelossa. Hulina olisi varmasti laantunut hetimiten, elleivät toveruksemme olisi (Hamunin ohjeiden mukaisesti) lahjoneet delonikaartilaisia katsomaan saarnaamista sormiensa läpi. Temuelin kiihkoa seuratessaan Kemar ajatui taas piinaamaan Jamalia tämän uskosta ja Jamal toisaalta sai ajattelemisen aihetta Temuelin kiivaista puheista. Joka tapauksessa näytti siltä, että lisää ongelmia olisi tiedossa. Pelisessio lopetettiin, kun Temuel löysi itselleen yösijan erään korinpunojan luota ja Sankarimme näin pääsivät hänestä eroon.